Esittely,miten minusta tuli etä-äiti

Hei,tässä blogissa käsittelen omien kokemuksien kautta etä-äitiyden tunteiden kirjoa,blogissa tulee olemaan myös pohdintaa,vinkkejä sekä meidän perhe-elämää.

Olen äiti,ennen kaikkea muuta olen äiti.

Miten minusta sitten tuli etä-äiti omalle lapselleni? 

Erosimme lapsen isän kanssa hänen ollessaan puolitoista vuotias,rankasta erosta huolimatta olemme onnistuneet rakentamaan hyvän vanhemmuus suhteen,olemme perhe vaikka menimmekin rikki

Kun erosimme lapsen isä muutti omalle kotikunnalleen,muutaman tunnin päähän minun kotikunnastani,me molemmat halusimme olla oman perheemme lähellä sillä perheen tuki oli elintärkeää tuona aikana.

Alusta asti sovittiin että lapsen isä hoitaa kuljetuksen sillä hänellä on auto ja sopimukseen laitettiin viikko-viikko järjestely.

Tämä toimi todella hyvin meillä,lapsi kasvoi yhtä läheiseksi molempien vanhempiensa kanssa.Silloin ajattelin että eskarin sekä koulun alkuun on vielä pitkä aika,vielä ei tarvitse murehtia kenen luona lapsi ne käy ja kummasta tulee etävanhempi.

Niin sitten kävi että vuodet menivät nopeampaa kuin kuvittelin ja vuosi sitten eskarin aloitus oli edessä,oli monta kysymystä,missä lapsi on viikot ja missä viikonloput? Kuinka sen muka voi päättää?

Ei sellaista voi lapselta vaatia että hän sen tietäisi missä haluaa asua,päätimme alusta asti isän kanssa että lapselle ei anneta vastuuta päätöksestä,vaan kerroimme hänelle että teemme päätöksen sen mukaan mikä on hänelle parhaaksi.

Me molemmat halusimme lapsen lähivanhemmaksi ja oli siinä pientä sanaharkkaakin.

Lopulta hengitin syvään ja mietin pitkään ja hartaasti lapsen parasta,oma itsekkyys piti unohtaa.

Vaikein päätös ikinä,riistävä ja repivä tunne jokaisessa solussa,omasta lapsestaan haluaa pitää kiinni kynsin ja hampain.

Päätimme että lapsi käy isän luona eskarin sekä koulun ja minusta tulee etä-äiti.

Avaan hieman syitä päätökseemme.

Minulla on perussairauksia,jotka hankaloittavat jokapäiväistä liikkumista paikasta toiseen,saatan olla kovissakin kivuissa usein.

Lapseni on urheilullinen,hän rakastaa liikkumista,häneltä ei lopu energia,hänen unelmansa on olla jalkapalloilija,minulla ei ole myöskään autoa jolla pääsisi liikkumaan,joten yksi syy oli harrastukset joihin lapsi on halunnut sitoutua.

Isän luona asuessa isä vie treeneihin,kannustaa kentän laidalla,vie eri kaupunkiin turnauksiin,ostaa pelivaatteet,nappikset,painivaatteet,kaiken.

Maksaa harrastusmaksut,minä en siihen pystyisi,vaikka haluaisinkin.

Isällä on hyvä taloudellinen tilanne,minulla ei,sillä monien sairauksien takia työnteko on  haastavaa joten elän kelan pienillä tuloilla,isän luona lapsi asuu omakotitalossa,hänellå on oma huone,piha jossa lapsi usein rakentaa ja vasaroi,rakentaa majaa,tekee siis juuri sitä mistä hän nauttii.

Olenko sitten vähemmän tärkeä tai etäisempi lapselle?

Vastaus tähän on että en ole,minun ja lapsen suhde on vahva,rakastava,läheinen.

Lapseni tietää että äiti ei mene mihinkään,äitille saa aina soittaa,viestitellään useita kertoja päivässä,onnen toivotukset ennen turnausta,videoita,kuvia sekä tietenkin se tärkein,yhdessä vietetty aika.

Lapsi on luonani viikonloppuisin mutta ei ihan joka viikonloppu sillä hänellä on myös suunnitelmia sekä kavereita isän luona,loma ajat hän on suurimmaksi osaksi minulla.

Kun lapsi tulee luokseni hän ei ole etäinen,hän käpertyy yhä syliin ja nukahtaa viereen,meillä on hauskaa ja ihanaa,nautin valtavasti äitiydestä,tässä oli kertomus siitä miten minusta tuli etä-äiti,kiitos kun jaksoit lukea! 

Seuraavassa postauksessa käsittelen etä-äitiyden kipuja ja vaikeita tunteita,aurinkoista päivää :)