Etävanhemman vaikeat tunteet

Kommentti sekä oletus mitä luultavasti saat ollessasi etä-äiti

"Valitsit sitten helpon tien ulos"

Ei,tämä on vaikein kulkemani tie,tämä on suurin epävarmuuteni,tämä ei ole tie ulos.

Tunteet mitä olen kokenut ovat olleet vaikeimpia tunteita joita en edes uskonut olevan olemassa,muistan kuin vaikein tunne oli ero teiniajan poikaystävästä,hah sanoisin nyt,tämä tunne,tämä on eri maailmasta,vain rakkaus lapseen voi sattua näin paljon.

Minun on ollut hyvin vaikea kestää sitä kun viikonloppu/loma on ohi ja lapseni isä on tulossa hakemaan

Jo aamulla kurkkua kuristaa ja nieleskelen kyyneleitä,en halua päästää irti,vielä yksi päivä,edes yksi tunti lisää.

Se tyhjyys mikä iskee,kun lelut jäävät lattialle ja niitä itkeskellen kerää kun lapsi on lähtenyt ovesta,se riipivä tunne kun halaat lastasi ja et halua päästää irti.

Haluat napata lapsen kainaloon ja paeta,mutta sen sijaan toivotat lapselle kivaa matkaa,kerrot rakastavasi häntä.

En tiedä olenko vain erityisen herkkä mutta kehoni reaktiot lapsen lähdettyä ovat olleet erittäin rajuja,kun ovi sulkeutuu melkeimpä heti minulla alkaa pahoinvointi,oksennuttaa ja yökin kyynelten seasta,kerran vain huusin kivusta että haluan lapseni takaisin,en pystynyt millään rauhoittumaan.

Olin miltei hysteerinen,silloin lapsi oli kylläkin itkenyt lähtiessä ja se tuntui erityisen pahalta.

Joskus minua ahdistaa jo valmiiksi sillä tiedän kuinka lyhyt viikonloppu on,tiedän että se on kaksi päivää ja sitten taas sydän revitään irti perustuksiaan myöden,seuraavat päivät olen yleensä todella alakuloinen,ja toipuminen on minulle vaikeaa.

Pystyn näyttämään hymyilevää naamaa ja olemaan reipas kunnes se ovi sulkeutuu lapseni perästä,sitten annan itselleni luvan vasta romahtaa

Se suru on kuin hyökyaalto,en ole siellä.

En ole herättämässä lasta kouluun,en tee aamupalaa,en voi halata
lastani kun hänellä on vaikea päivä,en saa nukahtaa pieneen tuhinaan vieressäni.

Voin vain sanoa että tämä ei ole helppo tie ulos,lapsestaan erossa oleminen ei ole helppoa,jatkuva itsensä tuomitseminen siitä että ei antanut lapselle ehjää perhettä,että en ole siellä hänen kanssaan,mitä jos jotain tapahtuu hänelle enkä ole paikalla pitämässä kädestä.

Tässä oli minun tunteitani etävanhempana olemisesta,tässä yhdistyy rakkauden kauneus ja raakuus,täytyy sanoa että en ollut valmis näihin tunteisiin,en varmaan ikinä tule olemaan valmis,ehkä jopa haluan että se sattuu,sillä siten tiedän että tämä on oikeaa rakkautta

-etä-äidin päiväkirjat